Alku ei lähtenyt sujumaan Sportmasterissa oikein kunnolla. Päivät oli tylsiä, sillä tekemistä ei oikein ollut. Käskettiin vain "Take a round and make it looks nice". Tätä muutama tunti putkeen rupeaa hieman kyllästyttämään, sitä ei voi kieltää. Mutta jotenkin tähän tottui. Onneksi työkaverit siellä on mukavia. Kylläs itä tuli naurettua monelle asialle. Yksi halusi kovasti oppia suomalaisia sanoja ja lasten laulun. En tosiaan tiedä miksi. Hiiala hiiala hei. Työtehtäviin tuon siistimisen lisäksi kuului pääsäntöisesti vaatteiden laittamista henkareihin ja asiakkaille hymyileminen. "I'm sorry, but I don't speak Danish. Just a minute, I'll go get somebody else." tuli tutuksi koko kuuden viikon aikana, mutta enemmän urheilukaupassa tuota joutui hokemaan. Asiakkaat yllättyivät, mutta ymmärsivät tilanteen ja jäivät odottelemaan. Moni vaihtoi englantiin, mutta kolmen viikon aikana ei oikein tuotetuntemus kerinyt karttua, joten piti silti hakea joku muu. Työntekijöistä useat kertoivat asiakkaille, että olen Suomesta ja moni rupesi sitä ihmettelemän ja kyselemään, miksi olen Tanskassa. Kun oppi edes vähän tuntemaan varastoa, missä kaikki kengät olivat, pääsi paremmin auttamaan asiakkaita. Olin mukana muutamissa kenkäkaupoissa ja yhden hoidin täysin itse! Työpäivät Sportmasterissa, olivat joka päivä melkein samanlaisia, tuntui ettei kello oikein liiku eteenpäin. Viimeiset kaksi työpäivää meni tosin todella nopeasti ja jäi vähän haikea olo. Pomo kehui paljon, kuinka olen ollut hyödyllinen, vaikka tekemistä siellä ei kauheasti ollut. Noh, hyvä että hänelle kelpasi! Sain lisäyksen nimeni perään Jenna "What can i do". Pomo pyysi meitä käymään kaupalla vielä lauantaina, jotta pystyy sanomaan kunnolla heipat.
Kerron lyhyesti Rema1000:sta, Saara kertoo sitten vähän laajemmin. Rema1000:ssa oli koko ajan tekemistä. Kun edellisen sai valmiiksi, pääsi käsiksi heti seuraavaan. Päivät täällä meni hirveällä vauhdilla, mutta välissä rauhotuttiin porukalla aamiaisen ääreen. Pomo on aivan loistava ihminen, kutsui meidät myös illalliselle, jolloin tutustuimme hänen kahteen poikaansa. Ja hän pyysi kutsua Suomeen!
Sitten päästetään Saara tietokoneen kimppuun!
Jeeps kerron tarkemmin tuosta Remasta.
Olin siis ensimmäiset viikot Sportmasterilla ja jälkimmäiset Remassa, joten se on tuoreessa muistissa!
Rema1000 siis kuljettiin bussilla. Työpäivät olivat Jennalla 8-15.00, itse olin 9-16.00, saimme itse päättää kummin tekee. Tosin bussi tuli puolelta, joten teimme töitä aina vartin yli. Remassa oli todellakin tekemistä. Työtehtävät vaihtelivat, perus kaupan hommia, jotka olivat itselle tuttuja oman työpaikan kautta. Yleensä tehtäviä oli tuotteiden hyllyttäminen, kampanjatuotteitten siirtäminen eri paikkaan, päiväyksien katsominen ja siistiminen. Yleinen ilmapiiri oli todella hyvä, rento, mutta silti hommat hoituu ja töitä tehdään reippaalla otteella. Oli kiva huomata että työporukka viihtyy keskenään hyvin ja hauskaa tuntui olevan. Meidät molemmat otettiin todella hyvin mukaan! Tosin aamupalalla he puhuivat tanskaksi ja siinä sitten istuskelin että joo ihan messissä :D Työpaikan pomo on ihan huippu, huolehtivainen ja mukava. Muutkin työkaverit ja harjoittelija ovat hauskaa porukkaa. Asiakkaita Remassa pystyi auttamaan ehkä vähän enemmän kuin Sportmasterissa, kun ei ollut erikoisliikkeestä kyse. Monet asiakkaat vaihtoivat englanniksi ja pystyin auttamaan heitä. Tietysti hain apua jos en pystynyt asiakasta auttamaan. Päivää piristi aina mukavasti kun jotkut asiakkaat jäivät höpöttelemään, kyselivät mistä olen, miksi olen Tanskassa ja pääsin muutamalle asiakkaalle muutaman sanan suomea opettamaan. Eräskin vakiasiakas huuteli aina nähdessään minut " Heyyy, Finlaand!". Molemmat meistä sai kivasti positiivista palautetta, mikä on aina mukava kuulla. Oli myös kiva tuntea itsensä oikeasti hyödylliseksi, kun näkee, että lavalta tavaraa häviää. Remassa oli aina hyvä meininki tehdä töitä ja oli kiva päästä tekemään jotain vähän fyysisempää, aikakin kului nopeammin. Työpäivän jälkeen tunsi tehneensä jotakin ja itse tykkään siitä fiiliksestä.
Sportmasterissa päivät alkoivat 10 tai 12 aikaan ja päivän pituus vaihteli päivittäin. Työntekijät olivat nuoria, mukavaa porukkaa hekin. Päivät kasvattivat ainakin kärsivällisyyttä, jos oppimisen kannalta ajattelee. Tärkein asia oli että hymyily asiakkaille ja tervehti. Itse tein näytön Sportmasterissa ja onneksi sain positiivista palautetta vaikka osaamista ja taitojaan ei ehkä samanlailla päässyt näyttämään kuin Remassa.
Vertailu
Isoimpino eroina nousee pinnalle työtehtävien määrä. Rema1000:ssa oli jatkuvasti tekemistä, kun taas Sportmasterissa tekemistä oli silloin tällöin. Työajat Rema1000:ssa olivat säännölisesti joko 8-15 tai 9-16. Sportmasterissa alotettiin 10 tai 12 ja päättyminen riippui päivästä. Sportmasteriin pääsi helposti kävellen, kun taas Rema1000 mentiin bussilla. Taukoja Rema1000 oli kaksi päivän aikana, joiden pituus vaihteli ja Sportmasterissa oli yksi puolen tunnin tauko. Koska Sportmaster on erikoisliike, asiakkaita ei pystynyt palvelmaan niin hyvin kuin Rema1000:ssa, jossa piti yleensä vain näyttää tuotteen paikka.
Molmepien Rema1000 oli mieluisampi työharjoittelupaikka ulkomaalaiselle, tekemista riitti koko päiväksi. Oli kuitenkin hyvä idea vaihtaa puolessa välissä jaksoa, jolloin pääsi näkemään kaksi aivan erilaista liikettä.
-Jenna & Saara-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti