Yhteenveto

Hullua! Tänään loppui työt. Viimeinenkin päivä on pulkassa. Voimme siis kirjoittaa yhteenvedon näistä työpaikoista. Ja hieman myös vertailla. Ensiksi puhuu Jenna.

Alku ei lähtenyt sujumaan Sportmasterissa oikein kunnolla. Päivät oli tylsiä, sillä tekemistä ei oikein ollut. Käskettiin vain "Take a round and make it looks nice". Tätä muutama tunti putkeen rupeaa hieman kyllästyttämään, sitä ei voi kieltää. Mutta jotenkin tähän tottui. Onneksi työkaverit siellä on mukavia. Kylläs itä tuli naurettua monelle asialle. Yksi halusi kovasti oppia suomalaisia sanoja ja lasten laulun. En tosiaan tiedä miksi. Hiiala hiiala hei. Työtehtäviin tuon siistimisen lisäksi kuului pääsäntöisesti vaatteiden laittamista henkareihin ja asiakkaille hymyileminen. "I'm sorry, but I don't speak Danish. Just a minute, I'll go get somebody else." tuli tutuksi koko kuuden viikon aikana, mutta enemmän urheilukaupassa tuota joutui hokemaan. Asiakkaat yllättyivät, mutta ymmärsivät tilanteen ja jäivät odottelemaan. Moni vaihtoi englantiin, mutta kolmen viikon aikana ei oikein tuotetuntemus kerinyt karttua, joten piti silti hakea joku muu. Työntekijöistä useat kertoivat asiakkaille, että olen Suomesta ja moni rupesi sitä ihmettelemän ja kyselemään, miksi olen Tanskassa. Kun oppi edes vähän tuntemaan varastoa, missä kaikki kengät olivat, pääsi paremmin auttamaan asiakkaita. Olin mukana muutamissa kenkäkaupoissa ja yhden hoidin täysin itse! Työpäivät Sportmasterissa, olivat joka päivä melkein samanlaisia, tuntui ettei kello oikein liiku eteenpäin. Viimeiset kaksi työpäivää meni tosin todella nopeasti ja jäi vähän haikea olo. Pomo kehui paljon, kuinka olen ollut hyödyllinen, vaikka tekemistä siellä ei kauheasti ollut. Noh, hyvä että hänelle kelpasi! Sain lisäyksen nimeni perään Jenna "What can i do". Pomo pyysi meitä käymään kaupalla vielä lauantaina, jotta pystyy sanomaan kunnolla heipat.

Kerron lyhyesti Rema1000:sta, Saara kertoo sitten vähän laajemmin. Rema1000:ssa oli koko ajan tekemistä. Kun edellisen sai valmiiksi, pääsi käsiksi heti seuraavaan. Päivät täällä meni hirveällä vauhdilla, mutta välissä rauhotuttiin porukalla aamiaisen ääreen. Pomo on aivan loistava ihminen, kutsui meidät myös illalliselle, jolloin tutustuimme hänen kahteen poikaansa. Ja hän pyysi kutsua Suomeen!
 
Sitten päästetään Saara tietokoneen kimppuun!


Jeeps kerron tarkemmin tuosta Remasta.

Olin siis ensimmäiset viikot Sportmasterilla ja jälkimmäiset Remassa, joten se on tuoreessa muistissa!

Rema1000 siis kuljettiin bussilla. Työpäivät olivat Jennalla 8-15.00, itse olin 9-16.00, saimme itse päättää kummin tekee. Tosin bussi tuli puolelta, joten teimme töitä aina vartin yli. Remassa oli todellakin tekemistä. Työtehtävät vaihtelivat, perus kaupan hommia, jotka olivat itselle tuttuja oman työpaikan kautta. Yleensä tehtäviä oli tuotteiden hyllyttäminen, kampanjatuotteitten siirtäminen eri paikkaan, päiväyksien katsominen ja siistiminen. Yleinen ilmapiiri oli todella hyvä, rento, mutta silti hommat hoituu ja töitä tehdään reippaalla otteella. Oli kiva huomata että työporukka viihtyy keskenään hyvin ja hauskaa tuntui olevan. Meidät molemmat otettiin todella hyvin mukaan! Tosin aamupalalla he puhuivat tanskaksi ja siinä sitten istuskelin että joo ihan messissä :D Työpaikan pomo on ihan huippu, huolehtivainen ja mukava. Muutkin työkaverit ja harjoittelija ovat hauskaa porukkaa.  Asiakkaita Remassa pystyi auttamaan ehkä vähän enemmän kuin Sportmasterissa, kun ei ollut erikoisliikkeestä kyse. Monet asiakkaat vaihtoivat englanniksi ja pystyin auttamaan heitä. Tietysti hain apua jos en pystynyt asiakasta auttamaan. Päivää piristi aina mukavasti kun jotkut asiakkaat jäivät höpöttelemään, kyselivät mistä olen, miksi olen Tanskassa ja pääsin muutamalle asiakkaalle muutaman sanan suomea opettamaan. Eräskin vakiasiakas huuteli aina nähdessään minut " Heyyy, Finlaand!". Molemmat meistä sai kivasti positiivista palautetta, mikä on aina mukava kuulla. Oli myös kiva tuntea itsensä oikeasti hyödylliseksi, kun näkee, että lavalta tavaraa häviää. Remassa oli aina hyvä meininki tehdä töitä ja oli kiva päästä tekemään jotain vähän fyysisempää, aikakin kului nopeammin. Työpäivän jälkeen tunsi tehneensä jotakin ja itse tykkään siitä fiiliksestä.

Sportmasterissa päivät alkoivat 10 tai 12 aikaan ja päivän pituus vaihteli päivittäin. Työntekijät olivat nuoria, mukavaa porukkaa hekin. Päivät kasvattivat ainakin kärsivällisyyttä, jos oppimisen kannalta ajattelee. Tärkein asia oli että hymyily asiakkaille ja tervehti. Itse tein näytön Sportmasterissa ja onneksi sain positiivista palautetta vaikka osaamista ja taitojaan ei ehkä samanlailla päässyt näyttämään kuin Remassa. 


Vertailu

Isoimpino eroina nousee pinnalle työtehtävien määrä. Rema1000:ssa oli jatkuvasti tekemistä, kun taas Sportmasterissa tekemistä oli silloin tällöin. Työajat Rema1000:ssa olivat säännölisesti joko 8-15 tai 9-16. Sportmasterissa alotettiin 10 tai 12 ja päättyminen riippui päivästä. Sportmasteriin pääsi helposti kävellen, kun taas Rema1000 mentiin bussilla. Taukoja Rema1000 oli kaksi päivän aikana, joiden pituus vaihteli ja Sportmasterissa oli yksi puolen tunnin tauko. Koska Sportmaster on erikoisliike, asiakkaita ei pystynyt palvelmaan niin hyvin kuin Rema1000:ssa, jossa piti yleensä vain näyttää tuotteen paikka.

Molmepien Rema1000 oli mieluisampi työharjoittelupaikka ulkomaalaiselle, tekemista riitti koko päiväksi. Oli kuitenkin hyvä idea vaihtaa puolessa välissä jaksoa, jolloin pääsi näkemään kaksi aivan erilaista liikettä.


-Jenna & Saara-

Vika viikko

Viimeinen viikko. Miten ihmeessä aika on mennyt näin äkkiä? Meillä on ollut torstaista asti lomaa ja tuntuu, että se on tullut kyllä tarpeeseen. On kerinnyt pysahtyä miettimään ja nauttimaan täällä olosta. Varsinkin kun pari viimeistä päivää on ollut todella aurinkoisia! Ajatukset rupeavat olemaan jo kotiin lähdössä ja mun tekisi mieli jo pakata. Täällä on ollut huisia, mutta kyllä ootan tosi paljon kotiin paluuta. Oma koti kullan kallis.

Lomapäivinä olemme tosiaan ottaneet rennosti. Syöty jäätelöä ulkona ja käyty iltakävelyillä myöhään. Legolandiassakin käytiin! Mahtava reissu! Kaupat ovat olleet muina päivinä kiinni paitsi lauantaina. Käytimme sen päivän siis hyödyksi ja mentiin kaupoilla, emmekä olleet ainoot. Aurinko paistoi, take away-kahvi kädessä ja puistonpenkki. Paras tapa viettää lomaa! Huomenna alkaa taas työt, mutta vain kolmeksi päiväksi. Perjantaina on viimeinen päivä koulussa ja sit alkaa pakkaaminen. Sunnuntaiaamuna 7:47 junalla kohti Köpiksen lentokenttää.

Tässä vähän kuvia lomapäiviltä :)

 

Legolandia kuvat asettui vähän huonosti, mutta en oo mikään paras näissä :D 

Katotaan mitä löhöilyä tänään keksitään ja huomenna innolla töihin (tai ei ehkä ihan niin innolla). Tästa viikosta tulee loistava!


-Jenna-

2 weeks anymore!

Tässä vähän ajatuksia eri työssäoppimispaikoista kun olen jo viikon ollut Remassakin. Työpaikat ovat hyvin erinlaiset ja nyt kun molemmissa ollut, niin täytyy kyllä sanoa että oli kyllä hyvä idea olla molemmissa kolme viikkoa, kun että olisi ollut koko jakson samassa paikassa.

SportMasterista olen jotain aiemmin kirjoitellut, laadukkaan oloinen urheiluliike. SportMasterista mieleen jäi keskustelut ihmisten kanssa, asiakkaiden kanssa höpöttelyt ja kiirettömyys. Kiirettömyydellä tarkoitan sitä, että urheiluliikkeessä kun palvelu on tärkeimpiä asioita, enkä sitä voi tarjota asiakkaalle tietämättömyyden ja kielen takia. Vaikka joku asiakas sanoi että englannin puhuminen ongelma, tuotetietoutta itseltäni ei kuitenkaan löydy.. Toki pienissä asioissa pystyin palvelemaan, nostin tuotteita korkealta asiakkaalle tai näytin missä on tennispallot :D Tärkein asia Sportissa oli se, että hymyili asiakkaille, tervehti, etsi muuta henkilökuntaa palvelua tarjoamaan, eikä paennut paikalta. 

Sportin henkilökunta oli myös todella mukavaa! Jotkut asiakkaan jäivät juttelemaan muutakin kun kuulivat minun olevani suomalainen harjoitteluja ja se piristi päivää. Kuitenkin kun kuuntelee tanskan kieltä päivät pitkät, tuollaiset saa hyvälle mielelle:) Toki myös sijainti oli hyvä, lyhyt kävelymatka joten työpäivän jälkeen ei tarvinnut bussia odotella vaan pääsi heti kämpille. Olisin toivonut Sportissa ehkä vähän enemmän tekemistä, vaikka toki se on ymmärrettävää että kuorman purkua tmv. tekemistä ei ole, mutta välillä pari-kolme viimeistä tuntia tuntui turhan pitkiltä.. Tosin otin sen siltä kannalta että kärsivällisyys kasvaa :D

Rema1000 on pienehkö ruokakauppa, jonne kuljen bussilla n.20min Jellingiin. Remassa näin neljän työpäivän kokemuksella voin kertoa että tekemisen puutetta ei ole, jatkuvasti tekemistä. Itselleni työhommat ovat tuttuja omien töiden kautta. Oli jotenkin vapauttavaa mennä töihin Remaan kun täällä kuitenkin kaikki on uutta, uusia ihmisiä, ympäristö, kieli jne., mitä näitä nyt on kun ei ole kotimaassa omassa arjessa :D Ihmiset on mukavia ja huomaan että sellainen perusmeininki on vähän rennompaa kuin Suomessa aiemmassa vastaavassa työpaikassani. Tosin pomo on aivan huippu, vaikuttaa varmasti paljon asiaan.

Monenlaisia asioita on oppinut vaikka kummasakaan työpaikassa työtehtävät ovat olleet sellasia että hoituu kyllä. Oppimisesta tapahtuu suurin osa ainakin itsellä täällä muilla osa-alueilla kun itse työnteossa. Suurin asia on varmasti englannin kielen käyttö ja se että osaa heittäytyä uusiin tilanteisiin.

Jenna kertoikin tuosta Aarhusin reissusta, mukavaa oli vaikka mitään ei minulle tarttunutkaan mukaan. Piristävä reissu!

Kahden viikon päästä tähän aikaan olemme jo Suomessa, minä varmaan jo junassa kohti Jyväskylää menossa, hurjjaaa......

//Saara

Aarhus

Kävimme eilen Aarhusissa. Kivaa vaihtelua tämän neljän viikon aikana :D Lähdettiin aamulla hyvissä ajoin. Olin netistä katsonut monenko aikaan kaupat aukeaa, joten tähtäsimme siihen. Junakin oli jopa oikea heti ekalla yrittämällä! Aarhusin juna-asemalta ei ollut vaikea löytää kauppoja, sillä kävelykatu alkoi suoraan vastapäätä ja yksi ostoskeskus oli samassa rakennuksessa juna-aseman kanssa. Olimme perillä ennen kymmentä, joten päätimme istahtaa aamukahville joen varrella olevaan kahvilaan.

 

Tuulta et pysty välttämään täällä! 

Kaupunki oli todella nätti ja selkeästi suurempi kuin Vejle. Sen huomasi heti ihmisjoukosta joka oli jo kaduilla ennen kymmentä. Yhdellä isommalla aukiolla oli meneillään jonkunlainen kirppari. Pöytiä ja rekkejä oli paljon, samoin ihmisiä. Aurinko paistoi, oli hyvä fiilis.

 

Pikku poika, joka soitti todella hyvin kitaraa, vei kyllä aika monen huomion, myös meidän. Oli pakko käydä antamassa hänelle muutama kolikko.  

Neljän jälkeen päätimme mennä juna-aseman yhteydessä olevaan ostoskeskukseen loppuajaksi. Itse löysin kauan etsityn valmistujaismekon. Saaralla ei käynyt yhtä hyvä tuuri tällä kertaa. Paluuliput päätimme suosiolla ostaa tiskiltä, jotta varmasti saisimme oikeat liput. Oikeaan junaankin onnistuttiin hyppäämään. Kiitos mäkkärin odottelukahvien, junassa oli nauru herkässä ja vastapäätä istuva mies pomppasi paikaltaan heti kun juna lähestyi hänen asemaa. 

Lyhyesti, loistava päivä kauniissa Aarhusissa on takana ja ensi viikonlopun reissu on edessä! Sitä odotellessa :)  

-Jenna-

Tanskalaisista

Tanskalaiset tuntuvat olevan paljon avoimempia kuin suomalaiset. Puhuvat ja kyselevät asioista suoraan, eipähän jää epäselvyyksiä. He käyttävät paljon fyysistä kontaktia. Kerran asiakas kaappasi minut kainaloonsa ja pyysi anteeksi kun kerroin, etten osaa tanskaa. Työpaikalla aamupalapöydässä jos joku siirtää jalkaa ja osuu toiseen, kaikki pysyy ennallaan. Suomessa jos näin kävisi, koko pöytäseurue suurinpiirtein säpsähtäisi penkeissään ja sitten ollaan hirveän nolona.

Osaavat nämä olla töykeitäkin. Kadulla, jos en itse väistä, tulee törmäys, jonka jälkeen vihainen mulkaisu. Anteeksi pyynnöstä saa vain haaveilla. Töiden jälkeen istahdin miehen viereen bussissa, joka ei reagoinut asiaan millään tavalla. Eli istuin koko matkan ihan mutkalla hänen kyynerpää kyljessäni. Samaan aikaan takanani oleva yritti päästä polvillaan selkänojani läpi. Ja kuin suomalaiset, ei voida mainita mitään, jos on jäämässä bussista pois. Tämäkin mies yhtäkkiä rupesi tunkemaan syliini. Liian aikasin. Olisin tiennyt missä hän jää pois. Tuntuu ettei tanskalaisilla ole mitään henkilökohtaista tilaa. Täällä saa olla ihan iholla kiinni, eikä kukaan välitä asiasta.

Kielen kanssa on tullut myös ongelmia, sillä jotkut eivät edes halua yrittää sanoa mitään englanniksi. Kassat ovat pahimmat. Myyjä vain jatkaa tanskaa vaikka kerromme, ettemme ymmärrä mitään. Eipähän päde sanonta, sitä saa mitä tilaa. Kun ei tosiaankaan tiedä mitä sieltä on tulossa. Mutta toisaalta, sitten kun he rupeavat puhumaan englantia, se on todella sujuvaa ja helppoa ymmärtää. Heillä vain on se sama mikä suomalaisilla, puhutaan vain jos on pakko.

Kaikesta huolimatta tanskalaiset ovat todella ihania ihmisiä. Heidän kanssa on todella helppo tulla toimeen. Työpaikallakin pääsin heti mukaan porukkaan ja kaikki harmittelivat, kun viimeinen työpäivä loppui. Sain heiltä kiitoksena korillisen kaikkea. Ihan kaikkea. Ja sen kyllä huomasi sen painosta, kun kannoin sitä bussipysäkiltä asuntolalle auringonpaisteessa, pitkähihainen, neuletakki ja villakangastakki päällä. Samalla reissulla astuin koirankakkaan.

Maanantaina lähtee toinen puolikas koko reissusta ja voin sanoa, että tähän asti täällä on ollut huikeaa. Toivotaan, että sama meno jatkuu loppuun asti!


-Jenna-

Kääk, alle kuukausi enää!

Hupsista on viime kirjoituksesta taas vähän aikaa lipsahtanut...

Nyt on arki mukavaa ja tekemistä on! Töistä kämpille ja illaksi salille. Aloitettiin sali tuossa reilu viikko sitten, mukava liikkua ja arki-illoiksi tekemistä.

Elämäni ensimmäinen salikortti, kaksi viikkoa ilmasiksi, jee!

Aika menee kamalaa vauhtia, kohta puolessa välissä koko reissu. Itselläni on enää kaksi työpäivää SportMasterilla, tänään kun on vapaapäivä. Sitten on enään kolme viikkoa jäljellä, nyt kun ajattelee niin en ole valmis lähtemään pois täältä vielä silloin..

Vapaapäivän kunniaksi päätin olla reipas ja tehdä rästikoulutehtävät loppuun, kävin kaupassa ja siivosin kämppää, jes! Itseasiassa meillä käy siivooja täällä joka maanantai, saatiin eilenkin töiden jälkeen tulla puhtaaseen kämppään, puhtaat lakanat ja kaikki,ah. Ei tarvitse imuriin tai lattialuuttuun kuuteen viikkoon koskea, heh :D Tosin tiskit eivät tuosta itsestään häviä..

Musta kyllä tuntuu et tarviin paljon enemmän unta täällä kun Suomessa, en tiedä onko vieras kieli vai mikä väsyttää, mutta 7h yöunet tuntuu jäävän aika pahasti vajaaksi...

Niin turistina Waves seja ihmettelemässä :D

Wihhii kevään ensimmäinen leppäkerttu, Jenna ei tosin ollut yhtä innoisssaan moisesta :D

Aurinko on paistellut ihan mukavasti, muutama oikeasti lämpimämpikin päivä oli. Tuuli vaan viilentää niin paljon ja tuulta täällä riittää... Silmät kuivuu hirveästi ja kurkku on koko ajan vähän kipeä.

Mutta mukavaa on!

//Saara

Day 9

EIlen alko toka viikko täällä, mut tuntuu että ollaan oltu täällä paljon kauemmin! Viikossa kerkes tapahtuu niin paljon kaikkee. Tänään oli neljäs työpäivä. Vasta. Tuntuu, että oisin ollu siellä ikuisuuden :D silti on kivaa! Työkaverit on tosi mukavia ja asiakkaat eivät enää ihan kamalasti kavahda kun sanon etten puhu tanskaa vaan englantia. Aika moni on ruvennut puhumaan myös englantia, mutta ei sekään kauheasti hyödytä kun en tiedä missä on mitäkin ja mitä edes on :D

Tuli muuten huomattua, että asuntola on tosi hiljanen viikonloppuna. Oli vähän tekemisen puuteta, kun ei oikein osannut lähteä tekemään mitään. Sunnuntaiaamuna lähdin kävelylle, kun Saara jäi nukkumaan. Aurinko paistoi tosi lämpimästi ja tuuli sopivasti. Take away -kahvi vain puuttui kädestä.

 

 Löysin tuulimyllyn mitä oltiin vain katseltu alhaalta päin.

 

Tuolta ylhäältä näkyi alas kaupunkiin. Täytyy vaan löytää vielä parempi paikka.

 

Nyt oottelen, että Saara ilmestyisi, jotta päästäisiin tekemään ruokaa. Kaippa hän töissä on ellei sitten ole eksynyt jonnekkin. 

-Jenna-

Day 6

Siinä se nyt on, paistinpannu!

Eilen kaupassa oltiin innoissaan ostaessa ruokaa. Nyt voiaan jopa tehdä sitä. Ei enää pelkkää leipää, kahvia (pikakahvia, sillä kahvinkeitintä ei ole) ja mysliä. Siis oikeaa ruokaa, joka paistetaan pannulla tai keitetään kattilassa. Kyllä, meillä on myös kattila. Kaksikin, oikeastaan. 

Eilen uudet kaverit (emme ole niitä epäsosiaalisia, jotka nyhjöttävät vain huoneessaan) näyttivät meille kampuksen kellarin, jossa on bilispöytä, pingispöytä, ilmakiekkoa ja muita tuollaisia pelejä. Luultavasti tullaan siis tekemään muutakin, kuin teen litkimistä huoneessa.

 

 

 Ensimmäisenä aamuna vilkaisin ulos ikkunasta ja hämmennyin oranssista hymyilevästä pallosta, joka tervehti aurinkoa iloisesti.

Eilen aamuna hämmennyin vielä enemmän, sillä pallo oli vaihtanu väriä. Luulisi, että keväällä haluttaisiin pallon olevan pirteä. Noh, olemme Tanskassa, ehkä täällä ajatellaa eritavalla..

Jos sitä tänään saisi jotain aikaseksi. Kirpparin astiaosasto houkuttelee aivan liikaa. Ehkäpä myös kaupungien kirtelyä, kun kerrankin on koko päivä aikaa. Tai siis, jos Saara koskaan herää...

-Jenna-

Jee, paistinpannu!

Nyt on työtkin päästy alottelemaan, eilen oli ensimmäinen työpäivä! Itse olen SportMasterissa, joka vaikuttaa laadukkaalta ja siistiltä urheiluliikkeeltä. Työntekijät ovat mukavia ja paljon on puhuttu Suomesta, Tanskasta jne.. Hauskointa on ehkä se että tanskalaiset eivät osaa sanoa ärrää kunnolla, joten minua kutsutaan vaikka miksikä välillä:D Eilen oli paljonkin tekemistä, tänään ei niinkään joten 3h jälkeen lähdin kämpille.

Tänään saatiin mukavia uutisia, saadaan paistinpannu ja kattila tänne, jee! Lämmintä ruokaa!

Englantia on päässyt puhumaan todella paljon. Ensimmäisen työpäivän jälkeen iski ihan kunnon väsy vieraan kielen puhumisesta, jatkuvasti joutuu ajattelemaan mitä sanoo jne. Mutta tänään oli paljon luontevampaa, joten eiköhän se tästä helpotu koko ajan!

Itseasiassa nyt on muutama tuttukin saatu täältä :D

Eilen itseasiassa kävi pieni kömmähys minulle, lähdin kävelemään töistä kämpille, enkä kääntynyt oikealle tielle vaan jatkoin vain suoraan. Siinä sitten ihmettelin että ompa vieraan näköisiä taloja, mutta löysin sentään takaisin Campukselle :D

Tää sarjakuva on hauska ja jollakin tapaa tilanteeseen sopiva, tosin me ollaan jo tuol toises rinkulassa.

Wihhiii, minä työkuosissa:D

Pitää lisäillä lisää kuvia kunhan saa aikaseksi otettua yms..

Huomenna ollaan koululla opiskelijoiden pitämässä RealDeal kaupassa.

//Saara

Day 1

Aamuisen sekoilun jälkeen päästiin koneeseen. Näytössä pyöri Just for laughs gags. Naurun pidätteleminen oli hankalaa, sillä iso mies vieressäni hytkyi ja hykerteli. Saara istui koneen keskellä, minä edessä. Järkyttävän vessahädän takia juoksimme kentän toiselle puolelle vessaa etsien, jonka jälkeen odotimme laukkuja väärällä hihnalla. Junaliput ostimme automaatista. Ilmeisesti väärään kaupunkiin, sillä konduktööri heitti meidät ulos junasta. Uusien lippujen jälkeen (määränpääki oli oikea) odotimme oikeaa junaa tunnin verran. Lopulta melkein viiden tunnin jälkeen saapumisesta päästiin perille. Yhteyshenkilömme heilutteli kättään ylhäällä, jotta tunnistaisimme hänet. Kaupunki näyttää ihanalta, jos vielä aurinko paistaisi.

"Keskustaan" lähdettiin viiden maissa. Hetken päästä kaikki oli suljettu. Ihmisiä ei näkynyt missään, rupesi tuulemaan ja satamaan ja iski kauhea nälkä. Lopulta haettiin pitsat ja palattiin asunnolle. Jossa todettiin että ainoastaan kylppärissä on jonkunlainen lämmitys. Alle 20 astetta ja molemmat aivan jäässä. No, eihän tässä. Teetä litkitään desin kokoisista kertakäyttömukeista.

Pienen kiertelyn ja väärään huoneeseen yrittämisen jälkeen, oma huone tuntuu lämpöisemmältä. 

-Jenna-

Hellurei!

Noniin eli vähän lähtöfiiliksiä...

Eilen tulin Espooseen bussilla Jennan kanssa ja siskon kämpillä olen majaillut. Tähän mennessä hoksattu ainakin hiustenkuivaajan unohtuminen, saa nähä mitä täs viel reissun varrella hoksaa että on unohtanut! :D 

Fiilikset aika sekavat, ei pelota mut jännittää älyttömästi. En tiiä onko jännityksestä vai mistä mutta unohtelen jatkuvasti tosi pieniä ja normaaleita asioita, esim. oman sähköpostiosoitteen kun yritin tänne kirjautua. Vissiin pientä stressin poikasta tuolla pääkopassa.. Turvallisin mielin lähdössä huomen aamuna, kun on rakkaille ihmisille sanottu heipat. Onneksi on skype :)

Itselleni tämä on pisin aika kun olen poissa kotoa, mutta toisaalta nyt tuntuu ihanalta lähteä työkuvioista ja Jyväskylästä hetkeksi... Eihän se loppujen lopuksi ole kuin 6 viikkoa ja voisin kuvitella että aika menee nopeasti.

Eniten jännittää tietysti kieli, uudet ihmiset ja työssäoppimispaikka. Vejle vaikuttaa kuitenkin kivalta pieneltä kaupungilta, ei kuitenkaan elottomalta käpykylältä:D Eiköhän me Jennan kanssa kaikenlaista tekemistä keksitä viikonlopuille, tai ainakin hauskaa tulee olemaan! 

Vielä tänään muutamia perusjuttuja kaupasta pitää hakea, pakata laukku uudelleen kun olen sen tänne kerinnyt jo leväyttämään ja sitten yrittää saada nukutuksi... 

Kokemus tästä ainakin tulee ja toivottavasti matkaan tarttuu paljon hyviä muistoja! Huikee fiilis, oon niin valmis lähtöön!

//Saara